Kuvittele tilanne: olet sairaalassa, tarvitset hoitoa, mutta hoitohenkilökunta on niin
kuormittunut, että jokainen hetki venyy, apu viivästyy ja hätä kasvaa. Tämä ei ole
dystooppinen tulevaisuus, vaan monelle arkipäivää. HUSin henkilöstö tekee työtään venyen
ja joustaen, mutta jatkuvat säästöt ja henkilöstövähennykset murentavat pohjan, jonka
varassa koko järjestelmä seisoo.
Vuonna 2024 HUS ilmoitti vähentävänsä lähes 800 henkilötyövuotta, joista 280 suoraan
irtisanomisina. Leikkaukset ovat osuneet erityisesti hallintoon ja tukipalveluihin, mutta
vaikutukset näkyvät kaikkialla – hoitotoimenpiteitä on rajoitettu, hoitojonot venyvät ja
potilasturvallisuus on vaakalaudalla. Jokainen meistä voi joutua tilanteeseen, jossa hoitoa
tarvitaan nopeasti, mutta työntekijöitä ei ole tarpeeksi.
HUSin talousongelmat eivät ole itseaiheutettuja. Rahoitusmalli ei vastaa kasvavien
kaupunkien tarpeisiin ja säästöjä on tehty, koska on ollut pakko. Mutta jossain kulkee raja.
Hoitajien ja lääkärien määrän vähentäminen ei ole ratkaisu – se on kriisin syventämistä.
Erityisesti erikoissairaanhoidossa, kuten psykiatriassa ja anestesiassa, lääkäripula on jo nyt
kriittinen ja hoitajapula horjuttaa koko sairaalatoiminnan perustaa.
Kun työntekijät uupuvat, se ei ole vain heidän ongelmansa. Se on jokaisen potilaan
ongelma. Se on meidän kaikkien ongelma. HUSin palvelut eivät voi perustua venymiseen ja
säästämiseen, vaan kestävään, pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan. Tarvitsemme
parempia työoloja, houkuttelevampia palkkausmalleja ja sitouttavaa rekrytointia. Ilman
hyvinvoivia työntekijöitä meillä ei ole toimivaa terveydenhuoltoa.
Nyt on aika tehdä päätöksiä, jotka eivät perustu lyhytnäköisiin ratkaisuihin, vaan siihen,
miten terveydenhuolto pidetään terveellä pohjalla myös tulevaisuudessa. Se vaatii
puolueiden välistä yhteistyötä sekä sitoutumista pitkäjänteisiin toimiin, jotka ylittävät
vaalikausien rajat. HUSin työntekijät ansaitsevat muutakin kuin kiitosta – he ansaitsevat
resurssit, joilla tehdä työnsä kunnolla.
Politiikassa paljon puhutaan priorisoinnista. Me kysymme: jos terveydenhuollon
henkilöstön jaksaminen ei ole prioriteetti, niin mikä sitten on?
Kirjoittajat:
Minni Takala, sairaanhoitaja, työskennellyt HUSissa
Jenna Jourio, terveydenhoitaja, työskennellyt HUSissa