Risto Poijärvi (sit.)

Ehdokasnumero 117

Olen 60-vuotias biologi, kolmen aikuisen lapsen isä ja yhden palleroisen vaari. Olen työskennellyt lukuisissa ammateissa, mutta eniten peruskouluissa opettamassa biologian lisäksi maantietoa, elämänkatsomustietoa, teknistä käsityötä ja teknologiaa. Laaja paletti on sopinut entiselle Heurekan pellepelottomalle. Nykyään opetan aikuisille puu- ja metallityötä Tuusulan opistossa. Harrastan musiikkia myös soittamalla ja laulamalla, luen paljon, hoidan mehiläisiä, vapakalastan ja toimin kalastuksenvalvojana.

Virtavesien ja kalakantojen suojelu ovat lähellä sydäntäni. Pohdin paljon ekologista siirtymää ja jälleenrakennusta, irtikytkentää fossiilitaloudesta ja opettelen kiertotaloutta. Olen ollut luottamushenkilönä ev.lut. seurakunnissa sekä sitoutumattomana yhden valtuustokauden Tuusulan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa.

Kasvuympäristöni oli sivistysporvarillinen ja moniarvoinen. Omaksuin arvostuksen koulutukseen ja itsensä kehittämiseen, rakkauden kulttuuriin ja taiteisiin sekä velvollisuuden pitää heikompien puolta ja tarjota kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Yhteiskunnan mitta on siinä, miten se huolehtii haavoittuvimmassa asemassa olevista jäsenistään ja myös koti- ja tuotantoeläimistä sekä uhanalaisista luonnonympäristöistä ja lajeista. Luonnontieteilijöiden ympäröimänä omaksuin tieteellisen maailmankuvan jo koulupoikana ja samalla kehittyi tietoisuus ympäristöongelmista ja luonnonsuojelun välttämättömyydestä. Ympäristöahdistuksen taakka on vain kasvanut vuosien varrella.

Pidän luonto- ja lajikatoa akuutimpana ongelmana Tuusulassa kuin ilmastonmuutosta. Meillä on paikallisina toimijoina velvollisuus ylläpitää monimuotoista luontoa. Riittävä elämänkirjo on se syli, jonka suojassa voimme selviytyä fyysisen ympäristön muutoksista. Riittävän laajat ja luonnonmukaiset metsät ovat meidän henkivakuutuksemme.

Mottoni olen napannut itseäni viisaammilta. Luonto ei tarvitse meitä eikä mestarointiamme. Metsätkin ovat aina kasvaneet ilman ns. metsänhoitoa. Pidän Martin Heideggerin ajatuksesta “silleen jättäminen” (Gelassenheit, myös mielen tyyneys). Myönnytyksenä kannatan puutarhoille ja puistoille ns. hallittua hoitamattomuutta, joka takaa runsaasti enemmän monimuotoisuutta kuin yliparturoidut alueet. Pelasta pörriäinen!

Lainaan mielelläni myös kestävän talouden kehittelijän Kate Raworthin mottoa: Terve talous kukoistaa, ei kasva. Talousjärjestelmän ja -ajattelumme on pakko muuttua.

Et löydä minua vaalikoneista.