Kiitos huolenpidosta ja hulvattomista muistoista, koulu ja päiväkoti
Se oli perjantai-iltapäivä kello 15.45, kun ekaluokkalaiseni jäi koulun jumppasalin pukuhuoneen vessan lukkojen taa koripallon ja narun kanssa. Iltapäiväkerho veteli viimeisiään, koulu- ja työviikko veteli viimeisiään. Ihmiset vetelivät viimeisiään. Lapsi pysyi lukkojen takana oven takaa tulleista hyvistä neuvoista huolimatta. Kello kävi, viikonloppu oli alkamassa.
Iltapäiväkerhon ohjaajan ei auttanut kuin soittaa paikalle kunnan kiinteistöpuolen lukkomestari, joka oli kauniina kevätpäivänä ainakin ajatuksissaan varmasti jo matkallaan mökille. Lukkomestarin ei auttanut kuin nostaa ovi pois paikoiltaan, jotta lapseni pääsi palloineen ja naruineen ulos ja kaikki viikonlopun viettoon.
Kotona ekaluokkalainen kertoi tapahtuneesta viileästi.
– Tuomas työnsi mulle kännykän oven alta ja kysyi, tilataanko pitsaa, lapsi kertoi.
Iltapäiväkerhon ohjaaja antoi lapseni pelata kännykällään ja piti tunnelmaa yllä lukitun oven takana, jotta lapsi ei olisi pelännyt.
Opettaminen ja uskomattomien tilanteiden hallinta on koulun aikuisten työtä. Sen tekeminen suurella sydämellä on lähimmäisenrakkautta.
7-vuotiaan perjantaitarina nosti pintaan kaksi tunnetta, jotka pintautuvat viikoittain, kun kuuntelen lasteni kertomuksia koulusta. Epäuskon ja syvän kiitollisuuden. Epäuskon kaikesta siitä hyvyydestä ja hauskuudesta, jota toiset aikuiset lapsilleni suovat. Syvän kiitollisuuden siitä, että he tekevät niin.
Opettaminen ja uskomattomien tilanteiden hallinta on koulun aikuisten työtä. Sen tekeminen suurella sydämellä on lähimmäisenrakkautta. Sitä perheemme on saanut kokea Tuusulan päiväkodeissa ja kouluissa enemmän kuin olemme ikinä osanneet odottaa.
En tiedä, miten voin koskaan maksaa takaisin kaiken sen tuen, ilon ja ne hulvattomat hetket, jotka olen teiltä saanut, ammattikasvattajat. Ihailen ja ihmettelen osaamistanne ja pyyteetöntä huolenpitoanne. Näen niiden jäljet, kun katson lapsiani.
Kiitos, Tuomas. Kiitos Joni, Terhi ja Merja. Kiitos Taneli, Jaakko, Annika, Seppo, Petri, Jonna, Johanna, Katri, Tuija, Minna, Riitta, Jindra, Santtu ja Ruut. Kiitos kaikki te lukemattomat päiväkodin ja koulun ihmiset, jotka tuette meitä tehtävistämme kaikkein kallisarvoisimmassa: lapsuuden ja nuoruuden varjelemisessa.
Marianna Simo
äiti ja ammattikasvattajien fani
kuntavaaliehdokas 2021
Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 27.5.2021.